perjantai 17. kesäkuuta 2016

Self-confidence


Hola! Palasin tänne blogimaailmaan kurkkaamaan onko täällä enää yhtään lukijaa. Inspiraatio ja into tänne kirjoittelua kohtaan on ollut ihan kadoksissa jo muutaman kuukauden ajan. Elämässä on tapahtunut, paljon.  Musta tuntuu turhalta alkaa luettelemaan iloja ja suruja menneiltä kuukausilta, joten halusin palata tänne vähän "syvällisemällä" postauksella. Olen tähän asti halunnut pitää blogissa tietyn yksityisyyden rajan ja näyttää ne kohokohdat, reissut ja kauniit kuvat. Mitä vanhemmaksi tässä ollaan tultu sitä enemmän olen ajatellut sitä mitä itsestäni kerron sosiaalisessa mediassa. Nytkin tätä tekstiä lukee moni minulle ihan tuntematonta henkilöä. Viime syksynä sain myös kokea sen ikävän puolen mikä voi seurata liiasta informaatiosta.
IMG_0373


Kuitenkin koen että asia josta nyt halusin kirjoittaa on tärkeä, ajankohtainen. Mieluummin myös kirjoitan siitä mistä minulla on sanottavaa ja omaa kokemusta kuin meikkivinkeistä tai uusista Nikeista. Niitä varmasti löytyy muista blogeista ihan niin paljon kuin jaksaa vain lukea.

Sain joitakin aikoja sitten tänne blogiin kommentin jossa kritisoitiin mun blogia kiiltokuvamaiseksi.  Kommentin mukaan annan kuvan, että kaikki on siloteltua, elämäni on vain matkustelua, shoppailua ja pinnallista, mikä keskittyy laihuuteen ja ulkonäköön. Olin myös tiedostamaton "oikeasta elämästä" koska vanhempani muka kustantavat minulle ihan kaiken. 

Kuten tähän kommentiin vastasinkin mikään noista ei ole totta. Raadoin viime vuoden töissä, lukiossa ja iltalukiossa. Raha-asioistani en halua tarkemmin täällä puhua, mutta tuloni rajoittuvat ihan omista töistä kertyneistä palkoista. Onko blogini kiiltokuvamainen sen takia etten kerro täällä pettymyksistä, sydänsuruista, sairauksista? Eniten tuossa kommentissa minua kuitenkin jäi kummittelemaan ulkonäkökeskeisyyden illuusio.
IMG_0267

Kaikkialla tuntuu olevan prioriteettina ulkonäkö ja suosio. Minua henkilökohtaisesti surettaa vääristynyt käsitys ulkonäköpaineista ja todellisuudesta. Syylistyn itseni kritisoimiseen ja vertailuun, mutta en onneksi enään niin usein kuin ennen. Kuvia muokataan ties millä sovelluksilla ja huomiota haetaan jo nuoresta iästä lähtien paljastavilla kuvilla. Se on oikeasti tosi surullista katsoa kuvia missä hyväksyntää ja huomiota haetaan arveluttavilla keinoilla. Halutaan mahtua siihen muotiin minkä yhteiskunta on luonnut tämän päivän kauneusihanteista.
Mutta tosi asia, minkä itsekin olen opetellut ymmärtämään on se että kauneusihanteet muuttuu vuosien aikana. Miksi muuttaa itseään kun hetken päästä ihannoidaan ihan muita asioita. Elämänkatsomusta on myös hyvä avartaa sen verran että ymmärtäisi ettei ulkonäkö ole keskeinen asia. Elämässä on tärkeitä asioita, oikeasti tärkeitä. Ulkoiseen olemukseen on turha käyttää energiaa ja päänvaivaa koska se on katoavaista. Ne asiat mitkä merkitsevät ja ovat keskeisiä on arvot, unelmat ja itsensä kehittäminen. 
Itsensä tiedostaminen ja perinpohjin tunteminen on yksi mielestäni tärkeimmistä asioistajoilla olisi tarkoitus kehittyä pikkuhiljaa. Kun hyväksyy ”virheensä” ja tunnistaa voimavaransa kaiken muun saavuttaminen helpottuu ja vapautuu. 
IMG_0265


Välillä instagramissa törmään kuvankauniisiin blogaajiin ja heidän täydellisiin (käsiteltyihin) kuviin ja murehdin miksi en näytä samalta. On hyvä kuitenkin muistaa ettei heidänkään elämä ole sitä "siloteltua ja täydellistä", vaikka he sen puolen meille näyttävät. Minulla on tällä hetkellä aika vahva minäkuva ja itsetunto on noussut huimasti lähivuosien aikana. Näin ei kuitenkaa aina ole ollut. Kommentit hoikkuudestani ovat joskus olleet heikkokohtani. Olen ollut järkyttävän epävarma nuori tyttö joka on kamppaillut oman kehon ja ulkonäön kanssa. En lihonut vaikka söin mitä tahansa. Muodot ei kehittynyt samaan tahtia muiden yläaste kavereiden kanssa. ( En tiedä onko vieläkään kyllä kehittynyt haha). Jouduin ostamaan lastenosastolta farkut ja turhautuneena istuin sovituskopeissa kun kaikki aikuisten bikinit lörpötti päällä. Näihin ajatuksiin ei ainakaan auttanut nuortenlehdissä poseeraavat "täydelliset" mallit. Monesti itkusilmässä toivoin seiska luokalla isompia tissejä tai muita ihan irrelevantteja asioita. Näin jälkeenpäin katsottuna tuntuu tyhmältä miten paljon on hukannut energiaa ihan merkittömiin asioihin. Vieläkin on paljon asioita mitkä ehkä muuttaisi, mutta ne ovat osa minua ja niistä entisistä heikoista kohdista osaa jo heittää läppää. Itseään ei kannata ottaa liian tosissaan. Toisen ihmisen rakkaus saa myös itseluottamusta. Ja tosiasia on se, että ulkonäköön ihastutaan mutta sisältöön rakastutaan. 
IMG_0318

En halua tästä tekstistä mitään kliseistä " hyväksykää kaikki itsenne ja olette kauniita juuri tuollaisena". Mutta niin se oikeasti menee ja haluan vain muistuttaa tämän päivän pinnallisessa ilmapiirissä että oikeilla asioilla on merkitystä ja ohuet hiukset tai muutama ylimääräinen kilo on aika pieni murhe ☺