torstai 31. joulukuuta 2015

What a Year

PicMonkey CollageApua miten nopeasti vuosi meni! Ihan käsittämätöntä ajatella, että viime vuoden uv kekkereistä on oikeasti vuosi? Nopeasti ajateltuna tulee mieleen, että enhän minä ole ehtinyt mitään ihmeellistä 2015 tekemään. Näitä kuvakollaaseja tekiessäni tajusin kuitenkin, että ihan mahdottomasti ehtinyt tapahtua. Ehkä jopa tärkein vuosi tähän asti. Vuosi alkoi Barcelona reissulla perheen kanssa ja vain reilu kuukauden jälkeen siitä lähdin kauan säästämilläni rahoilla takaisin Valenciaan puolen vuoden jälkeen. Sille reissulle mahtui niin paljon komplikaatioita, mutta silti yksi parhaimmista viikoista. Olin ihan super onnellinen nähdessäni Espanjan host-perheeni ja kaikki ystäväni. PicMonkey Collage13Kuukausi tämän reissun jälkeen minusta tuli täysi-ikäinen. Vaikka ikä on vain numero, 18 vuotis synttärit oli iso muutos. Sain ajokortin, vastuu lisääntyi,( tai se ainakin viimeistään konkretisoitui parkkisakkoja ja auton kolarointimaksuja maksaessa, heh). Tottakai myös ne jännittävät ensimmäiset baarireissut. Helsingin yöbussi ja mäkki 24/7 h tuli tutuksi tämän vuoden aikana. Loppu keväästä tapasin myös uusia ihmisiä, minkä takia kesäksi Espanjaan lähteminen arvelutti. Onneksi kuitenkin lähdin! Au pair - kesäni oli vielä entistä vuotta unohtumattomampi. Olin ihan tajuttoman onnellinen noiden kuuden viikon aikana eikä koti-ikävästä ollut tietoakaan. Ihmissuhde draamoista huolimatta reissu oli kaiken sen arvoinen. Vuoden vaikeinta aikaa oli sieltä kotiin palaaminen. Muistan vieläkin sen lentomatkan ja miehen vieressäni joka kysyi onko kaikki ok, minun pidätellessäni itkua.
PicMonkey Collage11Loppukesä hujahti super nopeasti. Parhaiden kavereiden kanssa tuli käytyä Weekend Festivaaleilla ja uintireissuilla. Lämpiminä kesäiltoina myös terassit tulivat liiankin tutuiksi. Heti koulun alettua alkoi semmoinen koulurumba, ettei hengähtämään ole ehtinyt. Sain ensimmäisen "kunnon" työpaikan Makuunista. Mun työporukka on niin ihana ja olen viihtynyt työssä tosi hyvin. Aloitin myös iltalukiossa Espanjan kurssit, joten kaiken tämän keskellä lukiolaisen arki ei todellakaan ole ollut helppoa. Mulla on tosi huono itsekuri, joten siinä mielessä olen kasvanut syksyn aikana. Vastuu on taas lisääntynyt ja on oikeasti pitänyt ottaa niskasta kiinni ja hoitaa asiat ajallaan. Loppu syksyllä ehdimme Iran kanssa lähteä extempore reissulle Kööpenhaminaan. Oi vitsi miten onnistunut reissu se oli! Nyt meillä onkin suunnitteilla koko tyttöporukan reissu ensi talveksi jonnekin kauemmas. Anyways vaikka syksy ja talvi on ollut tosi rankka ja burn outkin koettu, on loppuvuosi ollut parasta aikaa. Pikkujoulukautena järjestimme luokkani kanssa Lahden yökerhoon tapahtuman jota oli hostaamassa "Bile dani". Vähän erilaista työkokemusta ehti siitäkin saamaan ja kaikki onnistui paremmin kuin oletettiin. Lipputuloilla ollaankin ensi vuoden puolella lähdössä luokan kanssa vikalle yhteiselle reissulle Maltalle. PicMonkey Collage12Vaikka isommat juhlimiset jää minulta tänä uutena vuonna välistä huomisen työaamun takia, olen tosi tyytyväinen ja hyvillä mielen aloitan vuoden 2016 hyvässä seurassa. Pitäkää ihana viimeinen ilta ja tehkää seuraavasta vuodesta entistäkin parempi! ♡

lauantai 5. joulukuuta 2015

Painajainen Madridin lentokentällä

Reissutarinoita osa 2

Oli kevät 2015 kun lähdin Espanjaan moikkaamaan ystäviäni ja perhettäni. Las Fallas viikko oli lopuillaan, samoin kun jaksamiseni monen päivän juhlimisputken jälkeen. Lähdin illalla junalla Valenciasta Madridiin. Valvominen rupesi painamaan päälle ja se varmasti näkyi vähintään tummista silmänalusista. Silmiä lepuuttamatta saavuin kuitenkin myöhään illalla perille Madridin juna/bussiasemalle. Minulla oli vain hetki aikaa ehtiä viimeiseen bussiin, jolla pääsisi lentokentälle. Epätoivoisena haahuilin ympäri asemaa ja avun kysymisestä huolimatta en löytänyt itseäni siitä järkyttävän isosta sokkelosta ulos. Minuutit vierivät ja paniikkii alkoi iskeä. Oikean pysäkin kuitenkin löysin juuri ennen viimeisen bussin lähtöä. Itku silmässä ja turhautuneena olin ehtinyt käyttämään viimeisetkin nettiminuutit viestien lähettelyyn. Kello lähenteli jo puolta yötä kun pääsin kentälle. Kaikkialla oli niin hiljaista. Ihmiset nukkuivat penkeillä laukkujensa päällä. Mulla oli ihan tajuton nälkä ja onnekseni löysin ainoan auki olevan kahvilan. Madridin kenttä on oikeesti tosi iso. Oisko terminaaleja ollut neljä vai enemmänkin... IMG_6953 Mun teki mieli sulkea silmät siihen asti, että kello lähentelisi aamu kuutta ja pääsisin tekemään check in:n. Rehellisesti mulla ei ole koskaan ollut niin yksinäinen olo. Kaikki olivat nukkumassa Suomen päässä. Wifi ei toiminut ja tieto siitä että mun pitäisi monen yön valvomisen jälkeen vielä sinnitellä tämä yksi yö kentällä silmät auki, tuntui niin tuskaiselta. Näytin myös niin ryytyneeltä että lämminsuihku ja shamppoo oisi tuntunut siinä vaiheessa lottovoitolta. Mulla ei ollut mitään tekemistä. Aika mateli ja nukkua en uskaltanut laukkujen varastamisen pelossa. Laukku sylissä painoin pääni kahvilan pöydälle ja suljin silmäni, kun kello lähenteli kolmea. Puoliunessa kuulin kuitenkin rallienglantia muutaman pöydän päästä. Näin ympärillä ärsyyntyneiden ihmisten väsyneitä katseita kohti tuota pöytää mistä ääni kantautui. Kukas muukaan kun juopunut suomalainen se siellä. Hetken päästä kyseinen mies alkoi tehdä kierrosta ja kysellä tupakkaa. Ihan unen pöpperössä vastasin hänelle suomeksi että en polta. Se oli paha virhe! Rakkaan äidinkielensä kuultuaan mies vasta innostuikin. Kaljan ja viinan hajuinen mies oli kaivannut juttuseuraa ja väkipakolla yritti tuppautua seuraan ja tarjota olutta. Sanoin suoraan, että haluaisin nukkua enkä jaksa jutella. Kieltävä vastaus ei herralle kelvannut vaan hän haki tavaransa viereeni. Sitten alkoi örvelöiset luritukjset siitä, kuinka minun pitäisi olla malli ja kuinka hän haluaisi iskeä minut. Mies oli varsinainen piina joka ei jättänyt rauhaan. Koiran eritteissä olevissa housissaan hän kertoi elävänsä Helsingissä kavereiden nurkissa, menettäneensä lapsensa huoltajuuden, ryypänneensä Espanjassa ja nukkuneensa metroasemilla. Tarinat elämänsä seksikokemuksista ja upeasta ulkomuodostani sain kuulla yön aikana ainakin viisi kertaa. Mies parka niin kännissä ettei muistanut mitä oli 10 minuuttia sitten sanonut. Tarina "neljäs linja" tatuoinnista ei myöskään jäännyt epäselväksi noiden kiduttavien tuntien aikana. IMG_7664Myöhemmin känniläinen pyysi pöytään ranskalais-espanjalaisen miehen, ketä hän oli ennen minua kiusannut. Aloimme heti espanjaksi puhua miehen kanssa känniläisestä ja pahoittelin suomalaisen käytöstä. Ulkomaalainen mies sanoi, että oli ihan hermoromahduksen partaalla, mutta uskoo ettei kaikki suomalaiset kuitenkaan ole samanalaisia, vaikka tällä kertaa stereotyyppi osui ja upposi. Suomalainen lähti hakemaan lisää kaljaa ja näin hetkeni koittaneen. Pahoittelin ranskalaista että jättäisin hänet nyt yksin kitumaan, mutta mun pää ei enään kestäisi. Otin laukkuni ja pakenin vessaan. Aamu alkoi jo valjeta ja lähdin ylös jonottamaan lähtö tarkastukseen. Peloissani kuitenkin vilkuin taakseni odottaen milloin mies juoksisi perääni.
IMG_6351Turvatarkastuksesta läpi päästyäni väsymys kävi entistä pahemmaksi. Koti ja oma sänky oli mielessä. Ennen koneeseen nousemista hörppäsin lisää kahvia naamaan ja olin valmis laittamaan silmät kiinni heti koneeseen päästyä. Kukas muukaan kuin känniläinen suomalainen heilutti muutaman metrin päässä lähtöportilla ja huusi nimeäni. Humala ei ollut hellittänyt, vaan päinvastoin...Siinä vaiheessa teki mieli purskahtaa itkuun. "Minne sä katosit?! Mä sanoin, että oot mun kanssa tän koko ajan!!" Vastaukseksi sopersin jotain epämääräistä. Kaiken kukkuraksi tällä miehellä oli MINUN boardinpass! Kaikista maailman ihmisistä hän oli saannut vahinkona juuri minun. Fiksuna miehenä hän iloitsi, että nyt pääsisimme istumaan vierekkäin. Yritin selittää, että niin ei tapahtuisi, koska meillä olisi sama paikka. Menin itkun partaalla puhumaan työntekijöille ja valittaamaan miksi hänellä oli kaikki minun tietoni. He jäivät selvittämään asiaa ja minä pääsin koneeseen huojentuneena siitä, että saisin ainakin muutaman minuutin rauhan ilman sekopäätä. 

Koneessa ehtisin ottaa jo mukavan asennos kunnes...."PIHLA KATO MIHIN PÄÄSIN ISTUMAAN". En tiennyt enään pitäisikö itkeä vai nauraa kun mies istahti eteeni. "Nyt voidaan jutella koko matka. Voit tulla syliinkin istumaan. Pidä kädestä jos yksin lentäminen jännittää". Muut matkustajat varmasti luulivat hänen olevan isäni tai joku. Yksikin sekunti lisää sitä jauhamista en olisi enään kestänyt. Mulla oli maailman tuskaisin yö takana ja jos joutuisin neljä tuntia vielä kestämään kyseistä henkilöä, oisin valmis hyppäämään hätäuloskäynnistä. Lentoemännät onneksi huomasivat tilanteen ja kysyivät espanjaksi häiritseekö tämä mies minua. Turhautuneena selitin, että haluaisin vain nukkua enkä kestä enään hetkeäkään. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain kokonaisen uuden penkkirivin ja onnellisena nukuin koko lentomatkan. Kun Helsingin lentokentän päässä jouduin vielä yksin ottamaan bussin Lahteen, päätin, että viimeinen kerta kun yötä lentokentällä yksin vietän.