tiistai 22. syyskuuta 2015

Viimeinen ilta Kreetalla

Reissutarinoita osa 1

Olimme haikeissa tunnelmissa istumassa viimeistä iltaamme Kreetalla ennen kotiin palaamista.
Hotellimme pihalla oli hiljaista, lukuunottamatta omistajia, jotka hääräilivät tiskin takana ja kyselivät päivästämme. Hetken päästä muutaman kerran nähneemme suomalaiset turistimiehet tulivat huoneestaan ja heittivät läppää pöydällämme olevista breezereistä. Suurinosa hotellin asukkaista oli suomalaisia, ketkä olivat tulleet samalla koneella ja bussilla meidän kanssa. Monien kanssa olimmekin jutelleet ja he tiesivät meidän olevan alaikäisiä.

IMG_3144 Miehet liittyivät seuraamme ja pari tuntia hujahti jutellessa niitä näitä. Kyseiset reissaajat olivat 22- ja 27 vuotiaita. Ei siinä mitään, ilta meni mukavasti kunnes pari kertaa rannalla törmäämämme perheen isä saapui hotellin pihalle ja liittyi seuraamme. Tilanne muuttui hieman awkwardiksi, kun hän liian monen viinilasin jälkeen kertoi kaipaavansa nuoruutta ja katuvansa lapsentekoa ja perheenperustamista. Hän väitti vielä olevansa kunnon pelimies ja iskevänsä minutkin jos oisi itse kymmenen vuotta nuorempi. Noh, ainakaan itsevramuutta ei kaljamahaiselta ukkomieheltä puuttunut. Kello alkoi olla jo paljon ja hotellinaapurimme yrittivät houkutella meitä kanssaan baariin. Perheenisän juttujen käydessä entistä villimmiksi loimme parhaankaverini kanssa toisiimme katseet ja syyttelimme pakkaamattomia laukkuja ja seuraavan aamun aikaista lentokentälle lähtöä. Hetken selittelyjen ja vastaanväittämisen jälkeen huokaisimme helpotuksesta ja menimme nukkumaan huoneeseemme.

Säpsähdimme unesta molemmat kun hotellin ovelta kuului kauhea ryminä. Jo hetken pelkäsimme, että oli aamu ja olimme nukkuneet pommiin! Unenpöpperössä menin avaaman ja sisään astui kolme biletysvalmista juhlijaa. " Ei siellä diskossa ollut kivaa ilman teitä, käytiin kaikki hotellin ovet läpi etsimässä teitä". Olin ihan järkyttynyt, kello oli varmaan kaksi tai kolme yöllä ja käskin perheenisää menemään nukkumaan perheensä kanssa. Se ehdotus ei näyttänyt innostavan vaa he marssivat peremmälle huoneeseemme ja sanoivat että viettävät yön täällä jos emme lähde mukaan.

IMG_3224 Naureskellen sanoinkin ääneen, että juuri näistä asioista vanhempamme olivat varoitelleet; " ketään ei saa päästää huoneeseen", " ette anna kenenkään ostaa teille juomia", " Ette lähde yöllä seikkailemaan", haha, voi kun he tietäisivätkään... Halusimme heidät kuitenkin ulos mahdollisimman nopeasti, varsinkin kun nuoremmat miehet näyttivät tekevän oloaan mukavaksi sängyillämme. Vedimme äkkiä shortsit jalkaan ja lupasimme toisillemme, ettei mitään juotaisi. En ollut nähnyt siellä vietetyn viikon aikana aluettamme sellaisena, kuin se nyt oli. Musiikki huusi ja ihmisiä oli kadut täynnä. Hotellimme lähellä oli yökerho "Sky Park", jonne meidät haluttiin. Olin todella väsynyt, ärtyyntynyt ja perheenisä valitti minulle koko ajan miksi olen niin ilkeä ja samaan aikaan lateli kaikkia niin mauttomia "iskulauseita". Riehuin suoraan monta kertaan, että miksi hän luulee, että 16- ja 17 vuotiaat haluaisivat mennä juhlimaan menetetystä nuoruudesta katkeran miehen kanssa, joka on jättänyt perheensä yksin nukkumaan. Yht´äkkiä huomasimme nuorempien miesten hävinneen omille teilleen ja tässä kohtaa perheenisä raahasi meitä jo sisään Sky Parkkin ovelle.

IMG_3222 Sisään päästyämme loimme Iran kanssa toisiimme katseita, että pois on päästävä ja mahdollisimman nopeasti! Sisällä oli todella hämärää ja sumuista. Näytti kieltämättä ihan huumeluolalta ja hetken päässä epäilyttäviä tyyppejä tuli läheisyyteemme "tanssimaan". Siinä vaiheessa kun perheenisä kouraisi kaveriani, repäsimme toisiamme kädestä ja huusin, että nyt juostaan sika kovaa! Katu oli pimeä ja täynnä ihmisiä, en muista muuta kun, että juostiin vaan helvetin kovaa eteenpäin, perheenisä takanamme. Hotellin ovi oli jo kiinni ja meidän piti kiertää takapihan kautta takasin hotellin sisäpihalle. Olin jättänyt huoneemme avaimen kukkaruukun mullan sekaan, koska minulla ei ollut taskuja sun muita.

Tämä osa oli kuin kauhuleffasta, kun tiedät että joku tulee takaa ja paniikissa yrität etsiä avainta. Se adrealiinia ja paniikkia ei voi selittää ja vielä samaan aikaan toisen hoputtaessa, että nopeasti. Vapisivin käsin tungimme avainta luukkoon ja vihdoin sen avattua saimme paiskattua oven kiinni perässämme. Vain hetki sen jälkeen alkaa kuulua oven takaa oven hakkaamista, "TYTÖT AVATKAA". Hysteriassa huusimme vain yhteen ääneen sängyistämme, että "Painu vittuun!". Hahah.

Voin sanoa, että seuraava aamu oli hieman kiusallinen. Tottakai minä vielä konkreettisesti törmäsin kyseiseen mieheen perheineen kentän tax freessä...

IMG_3214 Koko reissumme oli ihan unohtamaton, mutta tämä viimeinen ilta oli jotain muuta kuin olimme odootaanet. Kaikesta selvittiin ja jutulle osaamme jo nauraa. Silloin ei pahemmin vielä naurattanut.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Reissutarinoita

IMG_7657Moikka! Erään blogin innoittamana ajattelin, että voisin kertoa hauskoja ja vähemmän hauskoja tilanteita ja tarinoita mitä reissaillessa on ehtinyt sattua. Mun reissupostaukset oon yleensä pitäny suht pintapuolisina, ettei postauksista tulis ihan kilometripituisia, mutta löytyiskö sieltä innokkaita kuulemaan mm. mun painajaisyöstä Madridin lentokentällä, tai kun kaksi vuotta sitten juostiin tuhatta ja sataa karkuun Kreikan pimeässä yössä?  Näitä tarinoita ois kiva jakaa☺IMG_8835

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kesän viimeiset

9999kesä22999999999 Heippa! Tässä taitaa olla vikat kesän asukuvat. Olin ihan innoissani ensimmäiset kouluviikot, kun pärjäsi vielä crop topeilla ja hameilla. Tänään otinkin jo nahkatakin käyttöön ensimmäistä kertaa. Kouluun palaaminen ei alkanut ihan niin rennosti mitä odotin. Pitkät päivät pamahti heti eteen, jonka lisäksi pian alkaa iltalukiossa espanjankurssit. Päättötyökin painaa päälle kaiken maailman esseiden joukossa. Mulla ois huomenna työhaastattelukin. Pitäkää peukut pystyssä, mä niin haluan sen työn! Kieltämättä pieni burn out pelottaa, varsinkin kun vähitellen pitäisi joulun jälkeisiin kirjoituksiinkin valmistautua ajoissa. Tää mun blogikin on hieman viime viikkoina kärsinyt, mutta yritän päivitellä tännekin aina vaan kuin ehdin. Tarviin kuitenkin vastapainoa koulun lisäksi arjen keskellä ja tää on just sitä mistä tykkään. Huomenna onneksi helppo päivä, eikä tälle illalle ole kasaantunut koulujuttuja. Voinkin hyvillä mielin pyhittää illan ensitreffit alttarilla aloitusjaksolle, joka jäi eilen näkemättä. Oletteko te seuranneet ohjelmaa? Mä yllätyin niin positiivisesti siitä ensimmäisestä kaudesta!