torstai 25. kesäkuuta 2015

One Week Here & San Juan

yksiMoikka! Viikko on vierähtäny täällä ja tältä näyttää mun säälittävä kuvasaldo. Huonon bloggarin merkki varmaan kai sekin, ettei kunnon kamerasta löydy vielä yhtäkään kuvaa. Mulla on menny täällä ihan hyvin. On hyvä olo olla takasin "kotona". Perheen ja tyttöjen kanssa menee hyvin. Elämä on jotenki tosi helppoa, mun ongelmat täällä on lähinnä se etten saa lapsia revittyä ulos leikkimään tai ruokapöytään Hannah Montanan äärestä, tai että bussit kulkee sen verran huonosti, että oon aika jumittunu tänne kotiin. Tänään oon kyllä lähös illal syömään ulos Blancan kanssa ja innolla odottelenkin sitten mitä taximittari näyttää kotimatkalla. Nää lapset on mun faneja ja nää rakastaa kaikkia mun tavaroita, varsinkin puhelinta. Hauska löytää lasten ottamia selfieitä puhelimen kätköistä aina myöhemmin puhelinta selatessa. Meikit ja herkut oon yrittäny piilottaa vaatekappiin, mut arvatkaa ketkä tuli tänää kynsilakka ja pringlesit kourassa mun luokse " yo quiero!!" hahah, ei mut ehkä nää mun onglemat on tällä aika minimaalisia. Ekaa kertaa ja ehkä vähän yllätyksenä on tullut pieni kaipuu kotiin...Ei se että mua houkuttais jättää nää +30 astetta taakse ja siirtyä sinne sateeseen, mutta eniten se ehkä että kaipaa sitä omanlaista seuraa ja tuttuja insidejuttuja. Tottakai mulla on täällä perheen lisäksi omanikäisiäkavereita, mutta eihän se silti ole sama, varsinkin kun kommunikointi on muulla kun omalla äidinkielellä. "Normaalia aamupalaa" tekee myös mieli. Tänäänkin näin oikein silmissäni kuinka lasten verisuonet tukkeutuu, kun he lusikoivat sokeria lisää jo valmiiksi kunnon sokeripommi kaakaoseen. Kehuin lapsille kuinka terveellisiä mun tuomat ruisleivät on, tytöt hymyilivät tyytyväisinä ja levittivät kunnon nutellakerrokset leivän päälle ja totesivat että hyvää on, my god...:D kaksiPäivät tyttöjen kanssa on menny aikalailla uima-altaalla. Ai että miten nautin näistä ilmoista! Oon myös tosi iloinen siitä, että mun suhde tähän perheeseen on niin hyvä. Päivän kohokohtia on juuri ne viimeiset tunnit ennen nukkumaan menoa, kun syödään illallisen jälkeen hedelmiä ja jukurttia ja jutellaan kaikesta vanhempien kanssa. Nää kohtelee mua kun omaa lasta ja oon saannu tosi paljon vapauksia. Mm. juuri tuon vapaapäivän keskellä viikkoa, jotta pääsen juhlimaan El Perelloon kavereiden kanssa San Juania. Lähdin siis tiistai iltana keskustaan josta napattiin Andrean, Lucian, Gheman ja Carmenin kanssa bussi. Bussimatka kesti noin tunnin ja ihmisiä oli niiiiiin paljon, että jopa varpaiden liikuttaminen oli vaikeaa. Bussi kaarteli kurveissa ja ihmiset kiljuivat, lauloivat ja nauroivat. Bussikuskit ovat btw täällä myös hauska juttu. Tän mun asuinalueen bussikuski on kuin suoraan Serranon perheestä, Santiago. Naureskelin puoliääneen kun se huusi pyöräilijöille ja kommentoi kovaan ääneen muiden autoilijoiden ajamista, siis se oli kuin suoraan Santiago imitaatio. 
kolme
Kun saavuimme vihdoin perille, veimme loma-asunnoillemme tavarat ja lähdimme kaupaan. Mä luulin että Espanjan alkoholikuttuuri on aika vapaa, mutta kyllä jopa multa kysyttiin paperit kassalla. Keskiyön lähestyessä syötiin pizzat ja lähdettiin isolla noin. 20 hengen porukalla rannalle jossa oli lisää vanhoja ja uusia tuttuja. Ranta oli täynnä ihmisiä ja nuotioita. Mua Snapchatissa seuranneet näkivätkin varmaan videot, tulista ja videon jossa rannalla ihmiset laulavat serranon perheen tunnuslaulua ja soittavat kitaraa. Mulla oli tosi hauskaa ja tosi monet ihmiset tulivat juttelemaan, illan aikana kävin painostuksesta uimassa vaatteet päällä, hävitin kenkäni mereen ja kävelin koko yön ja aamun jalat kipeinä, söin raakaa espanjalaista makkaraa, opettelin eri tansseja espanjalaisia tansseja hahahha...Ikimuistoinen ilta. Kuudelta sitten menin nukkumaan, mutta tunnollisena tyttönä heräsin kahdeksalta siivoamaan loma-asuntoa, jota olin vastapalvelukseksi vapaapäivästä luvannut. Lähes kolmen tunnin supersiivouksen jälkeen menin hetkeksi rannalle kavereitten kanssa, ja pakkasin tavarat ja lähdin takaisin tänne kotiin. Eilen oli kyllä niiden kahden tunnin yöunien jälkeen väsynyt olo. Ei mutta, nyt ei enään harmita niin paljon että Suomijuhannus jäi viettämättä, täällä on hyvä olla♡

2 kommenttia:

  1. Ei vitsit kun kuulostaa kivalta! Hyvästä perheestä kannattaa ehdottomasti nauttia, sillä on meinaan yllättävän iso osuus koko matkaan! Pidä hauskaa!
    http://jennicarita.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta! niin monia tarinoita kuullu huonosta perheestä ja koko kokemus menny ihan pilalle :( Kiitos i will !

      Poista