maanantai 23. maaliskuuta 2015

!Vamos a las Fallas!

3Moikka! Perhe visiitin jälkeen otin siis kimpsuni ja kampsuni mukaan ja lähdin asumaan espanjalaisen ystäväni Andrean luokse. En edes tiedä mistä alottaisin kun vaikka mitä tuon viikon aikana sattui. Tuo koko viikon juhlimisputki kyllä kostautui vasta nyt, koska nämä viime päivät Suomessa olen ollut kuin zombi. Ihmiset siis juhlivat kaduilla ja ihmisiä oli aivan älytön määrä. Meidän tyttöporukka asettui Canovas nimiselle alueelle jossa olikin suurinosa ikäisistämme. Baareja oli ulkona samoin kuin telttoja. Tosin teltat olivat k18 jos sisään halusi päästä, mutta onneksi näistä eloveenakutreista oli tällä kertaa hyötyä ja monet illat tuli teltoissa tanssittua. Meno oli oikeasti niin hyvää, ihmiset oikeasti tanssivat, eivätkä vaan whitegirl tyyliin vaihdettu painoa jalata toiselle. Olin myös tosi iloinen siitä että tutustuin noiden päivien aikana lukemattomiin ihaniin ihmisiin ja monet tulivat juttelemaan. Ihmiset Espanjassa ovat muutenkin mielestäni niin paljon avoimempia ja tämän takia viihdyn siellä niin hyvin. Korolliset saappaat olivat kyllä virhe! ensimmäisenä iltana olimme Andrean kanssa lähteneet niissä kengissä sipsuttelemaan ja neljän aikaan aamulla monen kilometrin kävely tuntui ylitsepääsemättömältä. Meidän onneksi eräät mukavat pojat heittivät meidät autolla kotiin nukkumaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo autokyyti ei ehkä olisi ollut niin fiksu ajatus mutta sillä hetkellä huutavat jalat vei voiton. 
Tiistaina sama kaava toistui. Rupesin jo tunnistamaan ihmisiä ja oli hauskaa miten" vieraassa" kaupungissa tuli tosi kotoisa fiilis just sen takia että takin hihasta tultiin vetämään ja tervehtimään iloisesti poskipusujen kanssa. Toisaalta sitä ei niin kivaa huomiotakin sai välillä osakseen. Tiistaina vietettiin myös St Patrick`s dayta joten irkkupubit olivat pullollaan ihmisiä ja monia vihreähattuisia tuli vastaan. Vessajonossa tutustuttiin Andrean kanssa irkkumiehiin, josta toinen hehkutti mulle Suomea, oli kuulemma käynyt monet kerrat entisen tyttöystävänsä takia. Koko yö oli ihan super onnistunut ja aamun pikkutunteina kipiteltiin takaisin kotiin nukkumaan, tällä kertaa ilman personal taxia haha. Keskiviikkona siirsin tavarani Blancalle jossa vietin viimeisen yöni. Päivällä lähdettiin Blancan kavereiden kanssa kiertelemään Fallaksia ja katsomaan kulkuetta johon kaupunkilaiset olivat pukeutuneet "falleroiksi". Puvut oli tosi kauniita ja näyttäviä ja kuulemma ihan törkeen kalliita. Varsinkin pienet vauvat ja lapset olivat niin suloisia asuissaan. Illemmalla otimme tyttöjen kanssa taxin Canovas alueelle missä muutkin illat olimme viettäneet. Tämä viimeinen yö oli varmaan kaikista paras, vaikka vettä satoikin muutamaan otteeseen reippaasti. Meillä oli niin hauskaa, että vasta puoli kuuden aikaan lähdimme väsyneinä kohti kotia nukkumaan. Torstai päivän olinkin kuin zombi. Kaikki univelat oli kertyny ja ei kyllä ollenkaan sitä helpottanut tieto siitä että joutuisin viettämään vuorokauden nukkumatta koska illalla oli lähtö Madridiin jossa sitten yön valvoin aamun lentoa kotiin odoteltaessa. Se yö oli niin kamala. Olin niin väsynyt ja oli niin yksinäinen olo, eikä wifi toiminut missään. Jossain vaiheessa teki vaan mieli itkeä ja ikävä omaa sänkyä oli suuri. Vihdoin koko yön ja aamun matkustamisen jälkeen saavuin Helsinkiin aamupäivästä, lupasin itselleni etten enään yhtäkään yötä istu silmät ristissä lentokentällä yksin.

Semmoinen reissu! En malta odottaa että 3kk päästä pääsen taas tuttuihin maisemiin. Koen olevani todella onnekas että mulla toinen perhe, koti, suku ja ystävät tuolla aina valmiina ottamaan mut takas. En kadu kertaakaan että lähdin au pairiksi. Onko kukaan teistä käynyt Valenciassa tai juuri kyseisissä festivaaleissa?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Familia

 Heipsu! Hengissä ollaan, tosin monien tuntien univelkojen kanssa. Reilu viikko sitten perjantaina lähdin siis reissuun. Yksin matkustaminen ei ollutkaan niin tylsää mitä olin ajatellut. Lentomatkan ajan mun vieressä istui suomalaisia jotka olivat menossa motocross kisoihin, myös Madrid-Valencia junamatkalle mun viereen sattui älyttömän mukava parikymppinen espanjalainen Pablo, kenen kanssa jatkettiin juttelua vielä Suomeen palattuani whatsappin välityksellä.  Perille päästyä mua vastaan juoksi ihana espanjalainen perheeni! Sitä hymyn määrää ei voi kuvailla ja halattiin uudestaan ja uudestaan ja ihmeteltiin että miten viime näkemisestä on jo kahdeksan kuukautta. Kiertelimme hieman kaupunkia ja katsoimme Fallaksia ( kuvassa oleva leijona on puusta rakennettu fallas, joka poltetaan Las Fallas juhlien viimeisenä päivänä, kuten muutkin fallakset.) . Sitten menimme syömään illallista viihtyisään ravintolaan. Tapaksia, ai että voiko oikeasti kaivata ruokaa noin paljon haha :-D.
2 Lauantaina menimme kaupungille katsomaan "mascletas". Kyseessä on ilotulistusmainen paukkuraketti show, joka kestää viisi minuttia, joka päivä kyseisten karnevaalien ajan. Loppuminuuteilla show on niin kova ja se raketeista lähtevä ääni on niin voimakas, että se rytmi tuntuu koko kehossa ja savu peittää näkymän. Kotiin palattua käytiin hakemassa mun lempi espanjaruokaherkkuja. Aamupalaksi sain myös nauttia churroja suklaassa, nam! Sunnuntaina mentiin kävelemään merenrannalle ja nauttimaan päivällistä rantamaisema ravintolaan, jossa ensimäisen kerran elämäni aikana uskaltauduin syömään simpukoita. Suosittelen kokeilemaan, mun yllätykseksi ne olikin tosi hyviä. Illallinen syötiin perheen ystävien kanssa, jolloin pääsin taas virkistämään kielitaitoani.1
Maanantai olikin sitten viimeinen päiväni perheen parissa. Vanhemmat olivat töissä mutta lasten lomaviikon takia, jäin leikkimään päiväksi tyttöjen kanssa. Päivä täyttyi tanssiesityksistä, lautapeleihin ja piknikkiin. Isoisä tuli myös minua moikkaamaan ja syötti minulle kuin viimeistä päivää Jamon Serranoa, juustoa, yms muita tapaksia, " un pocito mas Pihla", kyllä tuntui niin kotoisalta olla taas takaisin. Puhuttiin perheen äidin kanssa myös ensi kesästä. Näillä näkymin suomityttö lähtee taas ensi kesäksi vähän lämpimämpiin oloihin viettämään kesälomaa.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Mutkia matkassa

IMG_8295IMG_8301 Heippa! Mun bussi lentokentälle lähtee ihan muutamien tuntien päästä ja tulin kirjoittamaan muutamia asioita ennen lähtöä. Lentolipuista huolimatta lähtö Espanjaan ei ollut vielä selvää muutama päivä sitten. Mun on pakko jakaa teillekin mun huono-onnisuutta. Nimittäin kaikenmaailman vastoinkäymisiä on tullut kuin liukuhihnalta. Mulla siis lento saapuu Madridiin, josta junalla pitäisi mennä Valenciaan ja mun takaisin tulo lento lähtee aamu kahdeksalta Madridista joten olin katsonut sopivan bussin joka lähtisi yöllä ja aamulla hyvissä ajoin saapuisi Madridin kentälle suoraan. Ensimäinen pieni yllätys oli että junaliput oli kallistunut muutaman päivän aikana, muutenkin kun tässä on rahoja yritetty säästää reissua varten tollanen 40 euron lisämaksu ei lämmittänyt sydäntä. No tällä viikolla ajattelin sitten vielä tarkistaa että kai se takaisintulo bussi lähti silloin keskiyön aikaan, että ehdin ennen sitä nähdä ilotulitukset sun muut mitä Valencian Las Fallas karnevaaleilla vikana iltana on ohjelmassa. Noh sitten tulikin toinen kiva yllätys esille...Sinä päivänä ei tullutkaan ollenkaa busseja...Kauhea paniikki iski, että miten se on voinut hävitä parin päivän sisällä ja miten ihmeessä ehdin aamulennolle kun junat ei kulje yön aikana. Monet turhautuneet sähköpostit lähetettiin bussiyhtiöön, mutta vastaukset olivat niin epäselviä että luvutin sen suhteen.

Ainiin ei unohdeta Norwegianin lentolakkoa, jonka takia nukuin varmaan joka yö sormet ja varpaat ristissä. Oli niin helpottunut olo kun tiistai-iltana lakon kerrottiin loppuneen, huh!  Löysin toisen bussin millä pääsisin lähtemään takaisin Madridiin, olin jo super iloinen ja ostamassa lippua. Bussilla oli kuitenkin vaihtoaika Almansassa joka kesti 2,5 tuntia. Päätin sitten googletella että millainen bussiasema siellä Almansassa on kun kuitenkin siellä yksin joutuisin keskellä yötä istumaan. Iloinen ylläri oli se että siellä ei ole bussiasemaa...Päätepysäkki oli pieni ja kämäinen puunpenkki keskellä katua, keskellä ei mitää, En voinut muuta kun nauraa. Ihan uhkarohkeaksi en lähtenyt, niin päädyin junaan mikä lähtee aikasemmin illalla ja on jo yhdentoista aikaan Madridissa. Luvassa siis kahdeksan tuntia lentokentällä istumista, well tuleepa sekin koettua ja pakkasin juuri lukemistakin mukaan. Vähän pelottaa tuleeko näitä vastoinkäymisiä vielä kuinka paljon eteen? Toivon että nää ois nyt tässä, kun muutenkin vähän kuumottelee tuo ihan yksin reissuun lähteminen. Laittakaa peukut pystyyn ja toivotaan että viikonpäästä oon täällä postailemassa Espanjakuvia !♡

Onko teille sattunut mitään kommelluksia tai ikäviä yllätyksiä reissuissa?