keskiviikko 31. joulukuuta 2014

New York

IMG_8017IMG_7987IMG_8023paita ginatricot // kengät duffy // takki kultaturve // farkut stradivarius

Heippa! Se ois sitten viimeinen postaus vuorossa tältä vuodelta. Ihan uskomattomalta tuntuu miten taas vuosi on kiitänyt ohi. Tuntuu ihan eiliseltä viime vuoden uudenvuodenpostaus missä kirjoittelin paljon sen vuoden aikaisista fiiliksistä. Tää vuos on ollut kokonaisuudessaan ihan mahtava, ehdottomasti paras, mutta paljon surua ja draamaa yllätys yllätys myös mahtunut. Tähän on hyvä lopettaa. Hyvillä mielin siirryn vuoteen 2015 ja viimeiset tunnit tätä vuotta vietän ihanassa seurassa. Toivon teille kaikille upeeta vuoden viimeistä päivää ja parempaa vuotta 2015.

perjantai 26. joulukuuta 2014

a little glimpse of the latest

k Viimeisimpien kuulumisten vaihtoa lemppariravintolassa // Siskon kanssa virittäytymistä kummankin pikkujouluihin // Kaveriporukalla vietettiin pikkujouluja, oli kyllä tosi onnistunut ilta! // Gerardille yritin taiteilla joululahjapiparia.kkkkkkkkkkReissukaksikko oli taas hunningolla // Kauan odotettu Enriquen keikka oli todellakin odottamisen arvoinen! // Kaksi väsynyttä odotteli joululomaa ♡kkkkLettipää // Mulle on tosi vaikeeta syödä lääkkeitä ja mulla on melkein fobia niitten suhteen. Angiinaa viikon sairastellessa selvisin tosta antibiottikuurista kuitenkin yllättävän reippaana, vaikka aluksi se 3x lääke päivässä sai melkein kyyneleet silmiin :D // Kiitos sille joka keksi skypen!!♡ // Löydettiin uusi vakkarikahvila Iran kanssa.kk
Sinkkukerho kokoontui lauantain tuttuun tapaan // Perheen kanssa joululounasta vähän paremmassa paikassa // Saatiin sukuun uusi pieni hauvavauva // Joulukirkko on vaan perinne mitä pitkät yöunetkaan ei voita.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Hyvä, paha puhelin

Tää on aihe mistä mun on pitänyt kirjoittaa jo kauan. Nyt siellä varmaan jo osa pyörittelee silmiä, niin kuin mäkin tein vielä vuosi sitten kun puhelimen haitoista ja vaarallisesta säteilystä ruettiin ekan kerran puhumaan. Me ollaan eka sukupolvi jolle puhelimesta on kehittynyt ns uusi "elin" joka pysyy kädessä kiinni oikeastaan koko ajan. Itse oon aika riippuvainen tuosta kapistuksessa ja ilman sitä lähtiessä johonkin on aika orpo olo. Pari vuotta sitten mun vanhemmat halus aina yöks ottaa mun puhelimen pois etten nukkuisi sen kanssa. Silloin kiukutti että iltamyöhään asti jutustelut jäi multa ja välillä hiippailinkin etsimään keskellä yötä puhelintani. Nyt jälkeenpäin tuo kuulostaa ihan naurettavalta. Mua vähän ärsyttää, että esim kaikki tutkimukset jotka ovat todistaneet viime aikoina puhelimen sätelystä johtuvan aivokasvaimen lisääntymistä varsinkin nuorilla ihmisillä ja samoin että naisten hedelmöittymiskyky on huonontunut juuri säteilyn vuoksi, niin että näitä ei ole tuotu niin suuresti mediaan esille. Nämä tulokset oikeesti sai mutkin heräämään siihen, että aika vähän juuri tuosta säteilystä loppujen lopuksi vielä tiedetään. Me olemme ns. niitä "koe kaniineita", jotka pienestä lähtien ovat tottuneet elämään sen säteilyn jatkuvan kentän ympäröimänä. Fysiikan kurssilla puhuimme nyt syksyllä siitä että ihmisellä on tietty säteilyn määrä minkä se kestää ja opettajamme kertoi, että esim. lentoemännät altistuvat enemmän säteilylle, jotenkin sen takia, että säteily on voimakkaampaan tietyissä olosuhteissa. Silloin pelästyin, että jääkö lentoemäntä unelmat sen takia, etten halua altistua enemmän aivokasvaimille yms. vaikka se onkin suht pieni ero ja silti kävelen puhelin kiinni kädessä 24/7, että eiköhän se vaikuta enemmän. Oon ruennu ajattelemaan juuri riskejä ja sitä että esim. ne säteilyntutkijat jotka ovat tietoisia asiasta ovat itse vähentäneet puhelimen käyttöä ja eivät nuku sen kanssa.

February-04-2012-18-15-32-tumblrlyue0nOKAS1r4npnpo1500
Säteily ei ole ainoa asia miksi minulla on tästä elektroniikka - ja mediakeskeisestä maailmasta vähän ristiriitainen olo. Itse käytän mediaa tosi paljon ja tilit on niin instagramissa, snapchatissä, kuin askissa, ja whatsappissa keskustelut auki koko vuorokauden ajan melkein. Eniten harmittaa kuitenkin se, että oikea kommunikointi ihmisten välillä alkaa köyhtyä. Löyön vetoa että jokaiselta teistäkin löytyy kikistä tai muualta ihmisiä kenen kanssa puhutte, mutta ette ikinä ole nähneet. Ehkä mä olen jotenkin vanhanaikainen, mutta mä en oo yhtään kikkaajatyyppiä. Musta tuntuu turhalle avata elämääni ihmisen kanssa kenen kanssa en voisi viettää aikaa oikeassa elämässä samalla tavalla kuin läheisten ystävieni kanssa. Rakastan tutustua ihmisiin ja ne kaikki hyvät kaverisuhteet ovatkin syntyneet kasvoikkain kohtaamisista. Ennen kun oli tylsää kotona mentiin kaverin ovelle koputtamaan ja kysymään et " voiks sä olla?". Nyt kun on tylsää kotona otetaan se puhelin ja selaillaan eri mediapalveluita tai alotetaan small talk jossain whatsappissa. Se on musta vähän kurjaa... Keskusteluista saa niin paljon enemmän irti kun näkee toisen ilmeet ja se vuorovaikutus on ihan erilaista. Myös sosiaalisissa tilanteissa olen monesti nähnyt esim. ravintolassa kaveriporukoita joista jokainen tuntuu käyvän ruokapöydän äärellä puhelimen välityksellä keskustelua jonkun muun kuin pöydässä istuvan kanssa. Musta on ihan huippuja kaikki juhlatkin jotka ovat "phone free"! Helposti tuntematta muita jää puhelimen suojaan istumaan sohvalle, kuin että menisin tutustumaan ja esittelemään itseään muille juhlioille. 

Toivon oikeasti, että tää postaus herättäis jonkunlaisia mielipiteitä tai ajatuksia. En itse haluaisi olla riippuvainen mistään, en myöskään tuosta lempitavarastani. Yöksi olen laittanut koneen ja puhelimen oven ulkopuolelle, en mä nukkuessani tarvi sitä säteilykenttää ympärilleni. Ja nyt joku sanoo että "mulla on herätys puhelimessa", niin on mullakin mutta äänet täysillä kuulen sen oven läpikin...:) Kahviloissa ollessani olen päättänyt pitää puhelimen tiukasti laukun pohjalla, muutamaa hauskaa kahvihetkikuvaa lukuunottamatta. Ihan pieniä juttuja sinänsä, mutta loppujen lopuksi ei niinkään. Enkä halua antaa vaikutelmaa että puhelimet on pahoja yms. Ei todellakaan! Skype on aivan mahtava keksintö, blogit ja instagram hyviä inspispaikkoja ja ihmisiin yhteyden ottaminen helpottunut erilaisten viestintäpalveluiden kautta. Paljon hyötyä on todellakin, mutta niin myös haittaa, haittaa jonka vaikutuksista emme tiedä vielä tarpeeksi.