torstai 31. heinäkuuta 2014

Kaukana joskus

IMG_7040 Tässä yks päivä mietiskelin onnea ja tulevaisuutta. Pelottaa ajatus, että kohta oon sellanen parikymppinen ja elän sitä elämän parasta vaihetta. Sitä nuoruutta ja aikuisuutta odottaa, mutta entä sitten sen jälkeen? Mä en tiedä mikä haluan olla isona, mitä jos en löydä mitään mikä mua kiinnostaa? Jotenkin en jaksa vaan ajatella elämää niin tarkkana ja suuniteltuna, parasta siinä on se arvaamattomuus. Löydän onnellisuutta pienistä asioita, mutta kaukaalta. Haluan matkustella niin paljon kun jaksan. En halua havahtua kymmenen vuoden päästä siitä, että elän jossain halpa vuokra  yksiössä ja mietin mitäköhän sitä elämältä haluaisi ja voivottelisi sitä, ettei tullut otettua riskejä ja lähteä kauas etsimään uusia asioita ja itseään. Mä en halua menettää parhaita vuosia. Pitää olla rohkea ja uskaltaa. Kyllä sitä rohkeutta löytyy lähtemiseen ja vielä enemmän takaisin palaamiseen. IMG_7008Musta tuntuu, että monelle aikuistumisen kohokohdat ja täysikä mittarissa merkitsee niitä baarireissuja ja omaa päätösvaltaa menemisistä ja tulemisista. Mua se ei taas niinkään kiinnosta... Haluan tuntea uudet kadut jalkojen alla, oppia uusia kulttuureita, istua iltamyöhään rantakahvilassa ja katsoa auringonlaskua toiselta puolelta maailmaa. Just tollasina hetkinä oon niin onnellinen, että tekis mieli itkeä. Joskus pitää mennä kauas, että huomaa pientenkin asioiden tärkeyden. Kollaaaasit2Totta kai haluisin joskus löytää toisen ihmisen joka jakais kaikki kokemukset. Toisaalta vielä tässä vaiheessa se ei tunnu niin ajankohtaiselta, koska onnellisuuden ei pitäisi riippua tietystä henkilöstä vaan itsestään. Haluan myös nähdä ja kokea paljon ennen paikalle asettumista ja perheen perustamista. Tosi moni mun ikänen haaveilee jo hääpuvuista ja tulevan kodin astioista. Musta häät ja lapset tuntuu niin niin kaukaiselta ajatukselta, että se että ehkä noin kymmenen vuoden päästä omien haaveiden toteuttamisen jääminen toissijalle ja vastuun ottaminen toisista kuulostaa hurjalta. IMG_7010Oli miten oli tai mistä itsensä sitten joskus löytääkin, toivon että osaan nauttia asioista ja arvostaa pienten asioiden tärkeyttä. Enkä  vakavoituisi liikaa vuosien kuluessa eteenpäin. Oisin ottanut riskejä ja viettänyt kymmeniä tunteja lentokoneissa, pitänyt vanhat ihmissuhteet elossa ja luonnut uusia. Siinä eläisin kaikesta huolimatta onnellisena.IMG_7023Mekko brandy Melville // laukku ginatricot // kengät h&m // kaulakoru forever 21

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

kesäilta

PicMokkkkknkey CollageGrilliruokaa, kuuma kesäilta, matkakajarit ja tyttöporukka! Jotain kivaakin oon saannu tällä viikolla aikaseks. Oon ollu koko viikon kotona koiran kanssa kun muu perhe lähti nauttimaan Espanjan auringosta. Jotenki nää päivät on kulunu tosi nopeesti, vaikka mitään auringonottamista ja tv sarjojen katselemista erikoisempaa ole tehnyt. Ajattelin kyllä ottaa kaiken näistä hellepäivistä irti ja yrittää saada vielä viimeiset rusketukset pintaan.Weekend liputkin löytyy vihdoin ja viimein taskusta! Siis meillä oli niin kovat kuumotukset niiden lippujen kanssa, kun ei yöpaikkaa meinannut mistään kolmelle tytölle löytyä. Hotellit oli varattuja tai liian kaukana Kyläsaaresta ja sitten sekin, että pitäisi olla täysi-ikäinen hotelliin kirjautuessaa. Kaiken lisäksi pari yötä oli reilusti yli 300 euroa... Ei ihan meijän budjeteilla ollu varaa noin kalliiseen festarireissuun. Kun liput oli jo punaisella otettiin riski ja ostettiin ne. Helpotukseksi seuraavana päivänä varmistui, että saadaan vuokrata tutulta asuntoa viikonlopun ajaksi. Nyt ei olee enään muita huolenaiheita kuin kaikista pahin: " Mitä pukea päälle?"PaicMonkey Collage

torstai 17. heinäkuuta 2014

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kotona

IMG_6695IMG_6643Tänään vierähti tasan viikko siitä kun lensin takaisin Suomeen. Alkupäivien pienestä masiksista huolimatta on ollutkin ihan kiva tulla takaisin. Tää viikko onkin menny tosi nopeesti kavereiden kanssa kahvitteluilla, leffa- ja ravintolailloissa. Mun unirytmi on kyllä ihan sotkussa. Ykskin yö katoin vikoja serrano jaksoja aamu viiteen asti. Sama juttu ruuan kanssa, Espanjassa tuntu, että koko ajan vaan syödään ja illallinenkin syötiin vielä kymmenen tai yhdentoista aikaan. Nyt oon koko ajan jääkaapilla. Harmi, myös on pitäny palata siihen että aamupala ei koostu enään kakuista ja kekseistä, ehkä kroppa vaan kiittää myöhemmin, ettei koko kesä menny espanjalaisella "dietillä" haha!jjjIMG_6649 Toisaalta ainakaan nää ruokakuvat ei pahemmin terveellisemmältä näytä. Mulla on kyllä varmaan eniten ikävä Espanjasta sitä ruokaa. Vähän porukoitakin nauratti, kun purettiin mun matkalaukkua ja olin sinne hamstrannu vaikka mitä kinkkuja ja fartonsseja sun muita ruokia. Pitäis joku aamu koittaa tehä churroja, mun suurin rakkaus! Sain yllätykslahjaks mun hostperheeltä sellasen churrokoneen vikana päivänä enne lähtöä. Voi vitsi miten ihana perhe mulla siellä oli!IMG_6699

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hasta Luego!

IMG_6470IMG_6602Moikka! Täällä kirjoittelen omassa sängyssä kotisuomessa. Jotenkin outoa olla nyt täällä...Vika viikko Espanjassa meni niin nopeesti. Perjantaina tein Suomalaisen lounaan, isoisä tuli hyvästelemään, sitten veimme tytöt tädille hoitoon ja me lähdimme vanhempien kanssa ajamaan Madridiin. Oli niin vaikeeta sanoo hyvästit lapsille. Olin joskus lukenut jostain lehdestä, että itkua pystyy pidätellä jos ajattelee tiskaamista, hahah, yritin mutta ei se hirveesti siinä vaiheessa auttanu, vaikka kuinka yritin ajatella tiskiharjaa ja saippuaa. Keskiyön aikaan syötiin vanhempien kanssa vielä viimeiset tapakset ja juotiin Tinto De Veranoa ( onko joku koskaan maistanu? rakastuin tohon espanjassa ja valehtelematta sitä meni reissun aikana lähes sata lasia, tosin suurinosa holittomana haha). Viimeiset tunnit ennen aamun lähtöä nukuttiin isovanhempien asunnossa, sitten sen herätys soikin vähän ennen seitsemää aamulla... Lentokentällä aamupalaa syödessä muisteltiin kaikkia parhaita ja hauskimpia muistoja tolta ajalta. Onneks se tieto siitä, että noita muistoja tulee ens kesänä lisää lohdutti, kun annettiin vikat halit ja pusut.IMG_6557IMG_6634Lentokoneessa ensimmäiset sanat mitä suomeksi kuulin oli " mitä toi yks ämmä tekee mun paikalla perkele"...Jep tätä mä olinkin niin kaivannut, suomalaisten käytös.
Oli tosi kiva nähä perhe vastassa kentällä ja näin, mutta jotenkin niin outoa olla täällä ja puhua suomea! Kentälläkin meinasin pyytää apua eka espanjaksi, sitten englanniksi ja sitten vasta tajusin et ainii nää puhuukin suomea! Ekana iltana kotona avasin koneen ja rupesin etsimään halpoja lentoja Espanjaan. En näköjään vaan osaa olla yhtään paikallani. Yritän suostutella iskän ottamaan mut marraskuussa sen mukaan työmatkalle Espanjaan, ikävä takas on vaan liian kova ! Ei mutta on ollu tosi ihana nähä taas kavereita ja vaihtaa kaikki kuulumiset. Ja enään 3kk niin lähdetään perheen kanssa Mallorcalle♡ Haha niin hassua miten niin lyhyessä ajassa sopeutuu jonnekin niin hyvin ja omaksuu toisen kulttuurin yms, mutta eiköhän tähänkin rytmiin aika nopeasti taas palauduta.IMG_6573