keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Everything Happens For A Reason




 Osaan tehä helpostti arkipäiväsiä päätöksiä, en hoe usein " ihan sama" tai " en mä tiiä". Osaan sanoo helposti "EI" tietyissä asioissa...Mä uskon ihan täysin tohon everything happend for a reason, koska vaikka asiat ois kaatunu tai rikkonu mun sydämen oon aina myöhemmin huomannu et oli ehkä parempi, että asiat meni miten meni, tai että niistä on seurannu jotain hyvää. Annan asioiden tapahtuu koska luotan tohon...Silti aina ku mun etee tulee isompia päätöksiä en osaa suhtautuu niihin, silloin kun mulla on tilaisuus vaikuttaa johonki, ku mä saan päättää ihan yksin! Kuka mulle silloin kertoo, että mikä ratkasu on oikea ja mikä väärä?  Sotkenko kaiken nyt jos teen näin, tai kuuluuko näin tapahtuu? Oon tehny päätöksiä joita oon silloin nähny ittelleni parhaaks, mut myöhemmin katunu niitä enemmän ku mitää muuta. Sen jälkee mua on pelottanu päättää asioista tai siitä miten mun pitää toimia...Kumpaa pitää luottaa järkee vai tunteisii? Luotan liian helposti ihmisii ja oon liian sinisilmänen. Miks kaiken pitää olla niin monimutkaista? Kukaa ei opi mitää jos kaikki ois aina liian helppoo, mut eikö koskaa asiat voi kerranki mennä miten oon kuvitellu menevän ? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti